Pipsa Mäkinen on 12-vuotias tyttö Siilinjärveltä.
Oikeasti hänen nimensä on Peppiroosa Natalia Mymmeli Mäkinen, mutta tolkun
immeisenä(jollaisia hänen vanhempansa selkeästi eivät ole) hän käyttää
mieluummin nimeä Pipsa. Lyhyt ja ytimekäs, pirtsakka jopa. Ja taatusti parempi
kuin Peppiroosa.
Pipsa käy koulua Erittäin Piikikkään Nisäkkään
ala-asteella, jossain päin Siilinjärveä.
Hän on riittävän hyvä oppilas, eli saa olla rauhassa opettajilta ja
kateellisilta oppilailta. Tämä on tietoinen valinta. Ihminen saattoi joutua
turhiin vaikeuksiin olemalla liian hyvä tai liian huono. Kultainen keskitie,
sen kanssa ei voinut mennä vikaan.
Ulkonäöltään Pipsa on melko tavallinen; kasvoissa on
hieman pisamia, maantienruskeat hiukset ovat kahdella saparolla, silmät ovat
harmaanvihertävät. Hän pukeutuu melko normaalisti, yleensä vihreään mekkoon.
Tämäkin on tietoinen valinta. Ainoa
silmiinpistävä piirre on hänen terävä katseensa. Satunnainen ohikulkija
saattaisi ajatella, että siinä on tyttö joka havaitsee asioita. Ja niinhän hän
tekeekin. Juuri tällä hetkellä hän lukee sanomalehteä, ja tekee havainnon, joka
muuttaa hänen elämänsä.
TEE
TYÖTÄ JOSSA ON EDES JOTAKIN JÄRKEÄ!
ONKO TIEDONHAKU INTOHIMOSI?
TAHDOTKO LIITTYÄ MAAILMAN PARHAASEEN
TIEDONHAKUTAISTELURYHMÄÄN? NO EI VÄLTTÄMÄTTÄ
TAISTELU, MUTTA ON SE AIKA RANKKAA VÄLILLÄ.
HALUATKO
TYYLIKKÄÄT(ei pakollinen) TRIKOOT(ei pakollinen)JA SUPERSANKARIELÄKKEEN?
JOS VASTASIT EDES JOHONKIN KOHTAAN ”EHKÄ”, NIIN
OTA YHTEYTTÄ OSOITTEESEEN:
KRJASTOMIES
SALAINEN TUKIKOHTA
MISSÄ LIE
Pipsa luki ilmoituksen pari kertaa ajatuksen kanssa.
Tiedonhaku ei ollut hänen intohimonsa, ainakaan vielä, mutta se voisi olla. Hän
oli näin yleensä melko avoin uusille ajatuksille. Eli periaatteessa ehkä. Eikä
vastaaminen mitään maksaisi, paitsi postimerkin hinnan.
Pipsa tarttui kynään ja alkoi kirjoittaa vastausta
ilmoitukseen.
”Hei, sinä arvoisa KRJSTOMIES. Tiedonhaku ei ole
intohimoni, ainakaan vielä, mutta olisin silti kiinnostunut tietämään lisää.
Saako kissani Miau liittyä myös maailman parhaaseen tiedonhakutaisteluryhmään?
Mitä vastaan ryhmä taistelee? Saanko valita trikoitteni värin itse? Kuinka
paljon supersankarieläke oikein on?”
t: Pipsa Mäkinen, 12v
Kolajuomakoski 88
71800 Siilinjärvi
Pipsa laittoi kirjeen kuoreen ja liimasi siihen
vielä varmuuden vuoksi pari sydäntä ja tähteä, ihan vaan hyvän vaikutelman
vuoksi. Sitten hän vei sen postilaatikkoon, ja alkoi odottaa vastausta. Toki
hän teki paljon muutakin kuin odotti, mutta se odottaminen oli kuitenkin koko
ajan siellä taustalla.
Ja kun vastaus tuli, se tuli juuri silloin kun sitä
kaikkein vähiten odotti. Oli ilta, ja Pipsa oli käymässä yöpuulle. Silloin
hänen ikkunaansa koputettiin. Mikä oli varsin erikoista, koska hän asui
kolmannessa kerroksessa, eikä hänen muistaaksensa ikkunan takana ollut
tikapuita. Neuvokkaana tyttönä Pipsalla oli varokeino tällaisia tilanteita
varten; varsin vaikuttavan näköinen naulakarttu, jonka hänen isänsä oli
nikkaroinut hänelle teinivuosia varten. Naulojen päät oli maalattu punaisella
maalilla oikeanlaisen vaikutuksen saavuttamiseksi. Varteen oli upotettu myös
lasinpalasia, ihan vaan siksi, että teräviä asioita ei voi koskaan olla liikaa.
Kaiken kaikkiaan se oli naulakarttu, jonka jokainen yksityiskohta huokui
potentiaalista tuskaa.
Pipsa hiipi varovasti ikkunan luo, naulakarttu pään
ylle kohotettuna. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin
iltahämärässä huojuvia puun oksia. Mutta se ei tietenkään tarkoittanut etteikö
ulkona olisi joku. Pipsa oli kuitenkin kuullut koputusta, eikä hän uskonut
olevansa vielä siinä iässä, että kuulisi omiaan. Hän avasi ikkunan, ja kurkisti
ulos. Ja sitten hän huomasi ikkunan yläpuolella leijuvan hahmon. Oli hämärää,
joten hän ei nähnyt hahmoa tarkasti. Hänet oli kuitenkin kasvatettu hyvin, ja
kohteliaisuus oli yleensä hyvä tapa kohdella yllättäviä tilanteita.
”Hyvää iltaa”, hän sanoi.
”Hyvää iltaa,
Pipsa”, leijuva hahmo vastasi. ”Minä olen Kirjastomies, kaikkien
tiedonjanoisten sankari ja osa-aikainen lähettipoika. Sinäkö olit kiinnostunut
tiedonhausta?”
Erittäin mielenkiintoista! Odotan jatkoa!
VastaaPoistaSamat sanat. Ja minä haluaisin pinkit trikoot ja supersuuren eläkkeen.
PoistaNimin. Kirjastontäti
Hyvä bloggaaja, hyvä!!
VastaaPoistaKiitoksia rohkaisevista kommenteista. Sen voin luvata, että jännittäviä käänteitä on tulossa, eli kannattaa todellakin pysyä mukana.
VastaaPoistaAijuu, supersuuri eläke kelpaisi allekirjoittaneellekin, trikoiden väriä pitää vielä miettiä.
t: marko