sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Pipsa Mäkinen

Pipsa Mäkinen on 12-vuotias tyttö Siilinjärveltä. Oikeasti hänen nimensä on Peppiroosa Natalia Mymmeli Mäkinen, mutta tolkun immeisenä(jollaisia hänen vanhempansa selkeästi eivät ole) hän käyttää mieluummin nimeä Pipsa. Lyhyt ja ytimekäs, pirtsakka jopa. Ja taatusti parempi kuin Peppiroosa.

Pipsa käy koulua Erittäin Piikikkään Nisäkkään ala-asteella, jossain päin Siilinjärveä.  Hän on riittävän hyvä oppilas, eli saa olla rauhassa opettajilta ja kateellisilta oppilailta. Tämä on tietoinen valinta. Ihminen saattoi joutua turhiin vaikeuksiin olemalla liian hyvä tai liian huono. Kultainen keskitie, sen kanssa ei voinut mennä vikaan.

Ulkonäöltään Pipsa on melko tavallinen; kasvoissa on hieman pisamia, maantienruskeat hiukset ovat kahdella saparolla, silmät ovat harmaanvihertävät. Hän pukeutuu melko normaalisti, yleensä vihreään mekkoon. Tämäkin on tietoinen valinta.  Ainoa silmiinpistävä piirre on hänen terävä katseensa. Satunnainen ohikulkija saattaisi ajatella, että siinä on tyttö joka havaitsee asioita. Ja niinhän hän tekeekin. Juuri tällä hetkellä hän lukee sanomalehteä, ja tekee havainnon, joka muuttaa hänen elämänsä.

TEE TYÖTÄ JOSSA ON EDES JOTAKIN JÄRKEÄ!
ONKO TIEDONHAKU INTOHIMOSI?
TAHDOTKO LIITTYÄ MAAILMAN PARHAASEEN
TIEDONHAKUTAISTELURYHMÄÄN? NO EI VÄLTTÄMÄTTÄ
TAISTELU, MUTTA ON SE AIKA RANKKAA VÄLILLÄ.
 HALUATKO TYYLIKKÄÄT(ei pakollinen) TRIKOOT(ei pakollinen)JA SUPERSANKARIELÄKKEEN?
JOS VASTASIT EDES JOHONKIN KOHTAAN ”EHKÄ”, NIIN
OTA YHTEYTTÄ OSOITTEESEEN:
KRJASTOMIES
SALAINEN TUKIKOHTA
MISSÄ LIE

Pipsa luki ilmoituksen pari kertaa ajatuksen kanssa. Tiedonhaku ei ollut hänen intohimonsa, ainakaan vielä, mutta se voisi olla. Hän oli näin yleensä melko avoin uusille ajatuksille. Eli periaatteessa ehkä. Eikä vastaaminen mitään maksaisi, paitsi postimerkin hinnan.

Pipsa tarttui kynään ja alkoi kirjoittaa vastausta ilmoitukseen.

”Hei, sinä arvoisa KRJSTOMIES. Tiedonhaku ei ole intohimoni, ainakaan vielä, mutta olisin silti kiinnostunut tietämään lisää. Saako kissani Miau liittyä myös maailman parhaaseen tiedonhakutaisteluryhmään? Mitä vastaan ryhmä taistelee? Saanko valita trikoitteni värin itse? Kuinka paljon supersankarieläke oikein on?”
t: Pipsa Mäkinen, 12v
Kolajuomakoski 88
71800 Siilinjärvi

Pipsa laittoi kirjeen kuoreen ja liimasi siihen vielä varmuuden vuoksi pari sydäntä ja tähteä, ihan vaan hyvän vaikutelman vuoksi. Sitten hän vei sen postilaatikkoon, ja alkoi odottaa vastausta. Toki hän teki paljon muutakin kuin odotti, mutta se odottaminen oli kuitenkin koko ajan siellä taustalla.

Ja kun vastaus tuli, se tuli juuri silloin kun sitä kaikkein vähiten odotti. Oli ilta, ja Pipsa oli käymässä yöpuulle. Silloin hänen ikkunaansa koputettiin. Mikä oli varsin erikoista, koska hän asui kolmannessa kerroksessa, eikä hänen muistaaksensa ikkunan takana ollut tikapuita. Neuvokkaana tyttönä Pipsalla oli varokeino tällaisia tilanteita varten; varsin vaikuttavan näköinen naulakarttu, jonka hänen isänsä oli nikkaroinut hänelle teinivuosia varten. Naulojen päät oli maalattu punaisella maalilla oikeanlaisen vaikutuksen saavuttamiseksi. Varteen oli upotettu myös lasinpalasia, ihan vaan siksi, että teräviä asioita ei voi koskaan olla liikaa. Kaiken kaikkiaan se oli naulakarttu, jonka jokainen yksityiskohta huokui potentiaalista tuskaa.

Pipsa hiipi varovasti ikkunan luo, naulakarttu pään ylle kohotettuna. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin iltahämärässä huojuvia puun oksia. Mutta se ei tietenkään tarkoittanut etteikö ulkona olisi joku. Pipsa oli kuitenkin kuullut koputusta, eikä hän uskonut olevansa vielä siinä iässä, että kuulisi omiaan. Hän avasi ikkunan, ja kurkisti ulos. Ja sitten hän huomasi ikkunan yläpuolella leijuvan hahmon. Oli hämärää, joten hän ei nähnyt hahmoa tarkasti. Hänet oli kuitenkin kasvatettu hyvin, ja kohteliaisuus oli yleensä hyvä tapa kohdella yllättäviä tilanteita.

”Hyvää iltaa”, hän sanoi.

”Hyvää iltaa, Pipsa”, leijuva hahmo vastasi. ”Minä olen Kirjastomies, kaikkien tiedonjanoisten sankari ja osa-aikainen lähettipoika. Sinäkö olit kiinnostunut tiedonhausta?”

4 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoista! Odotan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat. Ja minä haluaisin pinkit trikoot ja supersuuren eläkkeen.

      Nimin. Kirjastontäti

      Poista
  2. Hyvä bloggaaja, hyvä!!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia rohkaisevista kommenteista. Sen voin luvata, että jännittäviä käänteitä on tulossa, eli kannattaa todellakin pysyä mukana.

    Aijuu, supersuuri eläke kelpaisi allekirjoittaneellekin, trikoiden väriä pitää vielä miettiä.

    t: marko

    VastaaPoista