Pipsa seisoi kirkkaan punaisissa, uudenkarheissa trikoissaan Kartanpiirtäjien aukiolla, lähellä Nollatornia, Kirjastomiehen ja ylimmäisen kirjastotoimenjohtaja Vuori-Heisiön kanssa. He katsoivat suurta patsasta, joka seisoi jylhänä, mutta jäyhänä taivaita tavoitellen. Seremonia oli ollut jäykkä ja virallinen, mutta hän oli silti tavallaan nauttinut siitä. Tosin oli kovasti outoa olla huomion keskipisteenä, tuntemattomien ihmisten hurratessa hänelle. Eiväthän he edes tunteneet häntä. Noh, tärkeintä kuitenkin oli se, että hän oli vihdoin saanut trikoonsa. Niiden mukana ei tullut supervoimia, mutta jotenkin ne tekivät kaikesta...virallisempaa. Ja olivat toki myös todella tyylikkäät. Ja punaiset. Ehkä hän voisi kokeilla laittaa hiuksensakin eri tavalla. Nuttura tuntui olevan muotia täällä päin. Ehkei sentään. Viitta pitäisi kyllä hommata ensi tilassa. Mutta nyt oli jälleen aika palata hommiin.
Patsas oli nimeltään Suuri Tiedonhakija, ja se oli ilmeisesti pystytetty ensimmäisen tietokannan rakentajan muistoksi. Patsas oli vanha ja kulunut, sekä kovasti pulujen suosiossa, mutta silti suhteellisen hyvässä kunnossa. Se esitti miestä- tai naista, vaikea sanoa- jolla oli kainalossaan kasa kirjoja, ja joka kurotti toisella kädellään ylöspäin. Mutta jotain puuttui.
"Siis tolla patsaalla pitäis olla kädessä avain, mut joku ketvele on nyysiny sen!", ylimmäinen kirjastoimenjohtaja Vuori-Heisiö sanoi hiljaa, turhaa huomiota vältellen. "Kerroin immeisille että se on niin ku kiillotettavana, ettei tulis turhia kysymyksiä. Mut veikkaan et aika varmasti joku alkaa siis epäillä jotain jossain vaiheessa", Vuori-Heisiö jatkoi.
"Tämä avain, miksi se on tärkeä?", Kirjastomies kysyi hivellen samalla partaansa viisaan näköisenä, kuten parrakkaat ihmiset usein tekevät.
"No kun tuota, tämä patsas siis esittää koko kirjastolaitoksen perustajaa, Suurta Tiedonhakijaa, jonka nimeä ei sen tarkemmin tiedetä. Aika hassua itseasiassa. Noh, hänellä oli niin ku avain Suureen Tietokantaan."
"Suureen Tietokantaan? Oikeasti!?", Kirjastomies sanoi, vaikuttaen jossain määrin erittäin kiihtyneeltä. Pipsa katsoi kaksikkoa ollen kutakuinkin täysin pihalla. Nyt oli aika esittää Kysymyksiä, jotta saisi Vastauksia.
"Öö, anteeksi, mutta mikä on Suuri Tietokanta?". Vuori-Heisiö katsoi Pipsaan, niin kuin olisi vasta muistanut hänen olemassaolonsa. Aikuiset, ota näistä selvää.
"Suuri Tietokanta on siis niin ku kirjastoalan legenda, myytti, jonka olemassaolosta ei oo varmuutta. Vain se tiijjetään, et Suuri Tiedonhakija niin ku usko sen olemassaoloon, ja et hänellä oli avain, jonka piti avata se. Ja se avain on nyt niinku kadonnut", Vuori-Heisiö kertoi hiljaisella äänellä ilman huutomerkkejä ja tavanomaista pirteyttään.
"Jos avain oli niin tärkeä, niin miksi säilytitte sitä keskellä kaupunkia kaikkien nähtävillä?", Pipsa jatkoi.
"Koska kukaan ei uskoisi, että se on niin ku oikea avain, eikä katsoisi sitä kahdesti", Kirjastomies vastasi mietteliäänä. Vuori-Heisiö nyökkäsi.
"Nimenomaan. Paras tapa niin ku pitää jotain piilossa, on siis piilottaa se kaikkien nähtäville. Mut siis joku juutas on saanut asian selville."
"Kähmelöt?", Pipsa kysyi. Vuori-Heisiö pudisti päätään.
"Kähmelöillä ei ole niin ku valtaa Kirjavassa kaupungissa. Yksikään ei ole toistaiseksi edes löytänyt tänne. Ei, mie uskon että kyseessä ovat aivan toiset voimat. Voimat jotka vaikuttavat niin ku kaupungin sisällä."
Kirjastomies ja Pipsa vilkaisivat toisiaan. Tämä kuulosti todella pahalta.
"Mitä tarkoitat tuolla?", Kirjastomies kysyi.
"On siis tahoja, jotka haluaisivat viedä kirjastolaitosta toiseen suuntaan. Huonompaan suuntaan.Tehdä yhteistyötä niin ku kähmelöiden kanssa. Tehdä kaikesta maksullista, ja viedä kirjasto pois kaikkien ulottuvilta niin ku harvojen ylellisyydeksi. Siis tehdä kokoelmista yksipuolisia, ja vaikuttaa siten ihmisten saaman tiedon laatuun. Nämä voimat ovat vielä niin ku vähemmistössä, mutta ne vahvistavat valtaansa koko ajan.", Vuori-Heisiö kuiskasi ääni vapisten vilkuillen samalla ympärilleen.
Pipsa mietti hetken kuulemaansa. Jos tuo oli totta, tilanne oli paljon pahempi mitä hän oli ajatellut. Kirjastolainen kirjastolaista vastaan. Ja nyt kun hän ajatteli tarkemmin, seremoniassa oli ollut joitakin vähemmän innostuneita kasvoja.
"Epäiletkö jotakin tiettyä henkilöä tai ryhmää?", Kirjastomies kysyi Vuori-Heisiöltä, joka raapi hetken päätään mietteliäänä.
"Vastustajani viime vaaleissa, tietokantamestari Ozmo "Kalapuikko" Mäki-Hill. Hän ei niin ku pidä miusta, eikä tavastani johtaa Kirjavaa kaupunkia, ja on siis aina vastustamassa kaikkia aloitteitani. Kaikinpuolin epäilyttävä, eikä siis yhtään kiva setä jos miulta kysytään", ylimmäinen kirjastoimenjohtaja sanoi.
"Olkoon se ensimmäinen johtolankamme. Ja sitä myöten myös ainoa tällä hetkellä", Kirjastomies tokaisi. Jos tiedonhaku oli salapoliisityötä, niin Kirjastomies oli kuin Sherlock Holmes ja Hercule Poirot yhdistettynä. Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua äärimmäisen pirteää piipitystä. Aika ärsyttävää itseasiassa. Ylimmäinen kirjastotoimenjohtaja Vuori-Heisiö kaivoi taskujaan, tulostaen sieltä kirkkaan vaaleanpunaisen(kuinkas muutenkaan) kännykän. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä.
"Laikku niin ku soittaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti